Muistosanat Päivö Parviaiselle

Päivö Parviainen 1912—2015  

Lähetystyöntekijänä Maon Kiinassa

Lähetystyöntekijä, rovasti Päivö Parviainen kuoli 19. huhtikuuta Helsingissä. Hän oli syntynyt Joensuussa 19.6.1912 ja oli kuollessaan 102-vuotiaana Suomen vanhin pappi.

”Minä vien sinut Kiinaan ja tuon sinut sieltä takaisin Suomeen ja olen sinun kanssasi, kunnes saatan sinut kirkkauteeni.” Tämän äänen Päivö Parviainen kuuli valmistautuessaan viimeisiin tentteihinsä Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa vuodenvaihteessa 1934—35. Siinä oli hänen lähetyskutsunsa, joka kantoi häntä läpi koko elämän.

Näyn toteutuminen odotti kuitenkin yli kymmenen vuotta. Saatuaan pappisvihkimyksensä Turussa 1935 Parviainen toimi apupappina eri puolilla Suomea ja talvisodassa sotilaspappina Rukajärvellä. Sotien jälkeen hän osallistui Suomen Lähetysseuran lähetyskurssille, ja 1946 hänet lähetettiin 2. maailmansodan jälkeiseen rauhattomaan Kiinaan. Jo vuodesta 1901 lähtien Lähetysseuralla oli ollut työntekijöitä Hunanin maakunnassa, ja sinne oli syntynyt luterilainen kirkko kansallisine työntekijöineen ja seurakuntineen.

Tajungin seurakunnasta Luoteis-Hunanissa tuli Parviaisen keskeisin työpaikka. Sieltä käsin toiminta ulottui ympäröivän maaseudun seurakuntiin. Kun kommunistijoukkojen toiminta kiihtyi Kiinassa 1949, Lähetysseura kutsui kaikki työntekijänsä Suomeen. Parviainen koki kuitenkin voimakkaasti, että hänen täytyy jäädä Kiinaan seurakuntalaistensa tueksi.

Seuraavien neljän vuoden ajan hän oli Tajungissa viranomaisten jatkuvan silmälläpidon alaisena, käytännössä kotiarestissa. Työmahdollisuudet oli rajoitettu omaan kotiin, jossa hän sai tavata seurakuntalaisia, ja jumalanpalveluksiin kirkossa, joihin hän sai osallistua – saarnan pitäminen oli häneltä kielletty. Vuodet olivat kuluttavia, mutta uskollisuus Jumalan kutsulle viedä evankeliumin sanomaa kiinalaisten pariin kannatteli häntä. Ilman kiinalaisten työtovereittensa ja seurakuntalaisten tukea hän tuskin olisi jaksanut. Lopulta, joulukuussa 1953, hänen oli jatkuvasti kiristyvien olosuhteiden pakosta ja kiinalaisten ystäviensä pyynnöstä jätettävä työnsä ja palattava Suomeen.

Parviaisen lähetystyö kiinalaisten parissa ei kuitenkaan päättynyt tähän. Kun Lähetysseura vuonna 1956 aloitti työn Taiwanissa, hän oli yksi sinne lähetetyistä neljästä työntekijästä. Taiwanin-työvuosia kertyi lopulta kaikkiaan kymmenen. Parviainen työskenteli yhdessä kansallisten työtovereittensa kanssa Kiinasta Taiwaniin muuttaneiden sotilaiden ja pakolaisten sekä paiwan-vuoristolaisheimon parissa.

Kotimaanlomallaan Suomessa 1964 Parviainen avioitui lähetyskurssitoverinsa, teol. maisteri Annikki Holman kanssa. Seuraavana vuonna ”nuoripari” lähti yhdessä Taiwaniin, ja tätä yhteistä elämänmatkaa kesti Eeva-Annikki Parviaisen kuolemaan saakka 1996.

Eläkkeelle siirtyminen 1974 ei sekään merkinnyt lähetystyöntekijän kutsumuksen päättymistä.  Parviainen tutustui Suomeen tulleisiin kiinaa puhuviin Vietnamin pakolaisiin, ja pian heidän keskuuteensa syntyi raamattupiiri ja sen yhteydessä alkoi myös kasteopetus. Myöhempinä vuosina kiinan kielelle tuli lisää tarvetta, kun Suomeen tuli yhä enemmän kiinalaisia maahanmuuttajia. Eläkevuodet (40!) täyttyivät puhujamatkoista eri puolille Suomea, sairaala- ja vankilavierailuista, sielunhoidosta, lähetystyön vastuunkantajien tapaamisista ja lukuisista matkoista ystävien luo Kiinaan ja Taiwaniin.

Maaliskuun kahdeksantena tänä vuonna oli Kallion kirkossa Helsingissä ainutlaatuinen tapahtuma: rovasti Päivö Parviaisen pappisvihkimyksen 80-vuotisjuhlamessu! Vain muutama viikko tämän jälkeen kutsumukselleen uskollisen lähetystyöntekijän pitkä ja rikas elämä tuli päätökseensä.

Kiinassa Parviaiselle annettiin kiinalainen nimi ”Valkoinen Kirkas Valo”.

Päivö, Kirkas Valo, on päässyt Herransa lupaamaan kirkkauteen.

Sakari Pinola