Aune Hirvonen

Aune Hirvonen syntyi Ristiinassa 18.2.1923 ja kuoli 97-vuotiaana Mikkelissä 10.3.2020. Hän valmistui kansakoulunopettajaksi Raahessa, mutta teki melkein koko elämäntyönsä Suomen Lähetysseurassa. Jatkosodassa tämä veteraani, silloinen opiskelija, palveli ensin muonituslottana luovutetussa Etelä-Karjalassa. Sitten hänet siirrettiin pohjoisemmas ilmavalvontatehtäviin, jossa hän oli kesällä 1944 lähellä tiensä päättymistä.

Palvelutyö Lähetysseurassa jakaantui kahteen osaan. Ensin hän oli 1953 alkaen runsaat kaksi vuosikymmentä Lounais-Afrikassa, nykyisessä Namibiassa, suuren osan ajasta Okahaon-Ongandjeran naisseminaarin opettajana. Aune käytti opetuksessaan kolmea kieltä, ndongaa, afrikaansia ja englantia. Suomessa vierailleille afrikkalaisille hän oli ihannetulkki. Kielet olivat hänen yksi intohimonsa. Päivittäin hän tutki Raamattua itselleen uusillakin kielillä elämänsä loppuun asti. Kotimaahan palattuaan hän toimi 1977-1981 Mikkelin hiippakunnan julistustyöntekijänä. Siinä tehtävässä hän kävi neljässä vuodessa auttamassa kaikkiaan 65:ttä tämän hiippakunnan seurakuntaa. Olin (Markku Laine) juuri tuon ajan nimikkoseurakuntansa Ristiinan kappalaisena, jolloin tutustuin häneen ja sen jälkeen hiippakunnan lähetyssihteerinä totesin, että eläkkeelläkin Aune oli ahkerasti liikkeellä.

Musiikki oli Aunen intohimo. Hän jäi afrikkalaisten mieleen parhaiten juuri laulajana, musiikinopettajana, kuoronjohtajana, jopa säveltäjänä. Ambo-Kavangokirkon 100-vuotisjuhlille 1970 hänestä tuli suurkuoron johtaja, joka eri puolilla maata koulutti tehtäviinsä rovastikunnittain kaikki kuoron laulajat. Laajimmin hänen aikaansaannoksistaan on levinnyt virren 603 suomennos. Sen aina ajankohtainen alku ei ole sitä vähiten näinä päivinä: ”Isä Jumala, nyt katso maamme puoleen silmin sääliväisin. Herra, armahda meitä.”

Aune oli myös kuvataiteilija, joka mm maalasi vuonna 2002 Etundan kirkkoon alttaritaulun. Viimeisen Namibian matkansa tuotoksista järjesti 2000-luvun alkupuolella näyttelynkin Mikkeliin. Yhtä lailla hän oli innostunut valokuvauksesta ja myös kirkkonäytelmät saivat hänestä ohjaajan. Aunen hautajaisiin tulleet tervehdykset Namibian yhteiskunnallisilta ja kirkollisilta johtajilta osoittivat, millaisen panoksen hän osaltaan antoi tuon kansakunnan itsenäistymisen aineksiksi.