Leena Hukka

Leena Rakel Magdalena Hukka os. Salonius syntyi Mikkelissä 25.7.1919 ja kuoli Helsingissä yli 100-vuotiaana 30.1.2020. Ruotsinkielinen lapsuudenkoti sijaitsi Otavassa, missä isä johti menestyvää sahaa. Musiikki ja lukeminen olivat nuoren Leenan mielipuuhia. Abiturienttikesänään 1938 Leena koki lähetyskutsun. Teologian opiskelun mahdollisti enolta saatu laina, josta hän antoi osansa myös lähetystyöhön.

Talvisodassa Leena palveli lottana Mikkelin ilmavalvonnassa. Jatkosodassa tuli tehtäväksi pyhäkoulutoiminnan käynnistäminen Äänislinnassa, minkä hän katsoi olevan ensimmäinen lähetystehtävänsä. Syksyllä 1944 lapsuudenkodin juhliin tuli vieraaksi rintamapappi Alpo Hukka, joka meni suoraan pianon ääreen soittelemaan. Siitä hetkestä, kun Leena siirtyi viereen laulamaan, he olivat erottamattomat - alkoi yhteinen yli 70 vuoden taival! Musiikki säilyi yhdistävän harrastuksena ja myöhemmin kotimaahan palattuaan piano ensimmäisenä varustuksena.

 Leena avioitui Alpo Hukan kanssa v 1945 ja valmistui teologian kandidaatiksi vuonna 1946. Lähetystyöhön Ambomaalle matkattiin purjelaiva Vikingillä, joka oli 4 kuukauden seikkailu vaaratilanteineen. Perillä elämä oli antoisaa, ystävystyttiin naapureiden ja työtovereiden kanssa, opeteltiin kieli ja tavat. Perheeseen syntyi neljä lasta. Perheen ja lähetysaseman emännän velvollisuudet täyttivät päivät. Joskus sai ommella 15 talaria pappiskokelaille, joskus kuvittaa aapisen- ei kysytty mitä osaat tai ehdit. Leena tuki miehensä työtä ja oli tämän uskottu. Hän tunsi suurta kunnioitusta, kun Alpo kirkon esimiehenä vaihtoi paikkaa sihteerinsä Leonard Aualan kanssa.  Kotimaahan palattuaan Leena toimi uskonnon opettajana Hämeenlinnassa vv 1963-66 ja Töölön yhteislyseossa 67-68. Lähetysseurassa hän palveli lähetysopiston opettajana 67-74, lähetyskirkon lehtorina vv 68-80 ja Luemme Raamattua -lehden toimitussihteerinä 80-82, jolloin hän jäi eläkkeelle.

Leenan kyky kohdata ihmiset ihmisinä sai vastakaikua myös myöhempinä vuosina, Joulukortteja saapui ympäri maailmaa ja koti oli avoinna tulijoille. Erityistä ilo tuottivat lastenlapset ja lastenlasten lapset. Elämän perustana oli syvä luottamus Kaikkivaltiaaseen, joka pitää huolta omistaa, sekä kiitollisuus, joka loisti Leenasta ilona, valona ja sydämellisyytenä -satavuotista iloa.