Aarne Toivanen
Aarne Toivanen kuoli 85-vuotiaana Kaunialassa 8.8.2021. Hän syntyi vuonna 1936 Rautavaaralla suvun maataloon, jossa esikoispojasta odotettiin isäntää, mutta Aarne halusi opiskella. Kymmenvuotiaana hän lähti kouluun Nilsiään ja sieltä Nurmeksen lukioon.
Armeijassa hän sairastui vakavaan munuaistulehduksen, jonka sanottiin johtavan kuolemaan. Aarne ei kuitenkaan lannistunut ja vähitellen voimat palasivat. Teologian opinnot hän aloitti 1959 Helsingissä. Tulevan vaimonsa Marja Liisan hän tapasi YKY:ssä, ja pari avioitui vuonna 1963. Valmistuminen 1964 merkitsi seurakuntatyötä. Toivasen kohdalla se jäi lyhyeksi, ikimuistoinen kesä Juuassa.
Nuoripari lähti opiskelemaan Geneveen KMN:n instituuttiin. Sisäoppilaitos, jossa oli opiskelijoita lähes kahdestakymmenestä maasta ja kirkkokunnasta, muutti Aarnen ajatusmaailman. Maailman moniarvoisuus avautui konkreettisesti. Paluuta seurasi vuodet 1965-1973 Lähetysseuran palveluksessa Lähi-Idän työn sihteerinä. Työ Lähi-idän asioiden parissa loi lämpimät suhteet sekä juutalais- että palestiinalaisyhteisöihin. Samaan aikaan käynnistyivät kreikan opinnot (HUK 1972) sekä eksegetiikkaa ja semantiikkaa yhdistävä väitöskirjatyö (TT 1975).
Vuonna 1974 Toivanen kutsuttiin Raamatunkäännöskomiteaan pääsihteeriksi. Raamatun kääntäminen nykysuomeksi kesti lähes 20 vuotta. Työ alkukielten ja suomen kielen johtavien asiantuntijoiden ja kirjailijoiden kanssa oli tieteen ja taiteen yhdistelmää, joka inspiroi syvästi “Mr. Biblea”, niin kuin häntä kirkkohallituksen käytävillä kutsuttiin.
Päätyönsä ohella hän toimi vuosia yliopistossa opiskelijoidensa rakastamana kreikan ja eksegetiikan opettajana. Hänen tuotoksiaan ovat teologian opiskelijoiden käsissä vuosikymmeniä kuluneet Johdatus Uuden Testamentin kreikkaan ja Luemme Novumia.
Villa Lanten ja Suomen Ateenan instituutin innoittamana heräsi ajatus Suomen Lähi-idän Instituutin tarpeellisuudesta. Kollegojensa kanssa Toivanen keräsi Säätiön toiminnan alkupääoman. Säätiön perustamiseen tuli mukaan kolme yliopistoa, kirkkokuntaa ja yksityishenkilöitä. Vuosina 1994-2001 hän toimi Säätiön vapaaehtoisena asiamiehenä. Instituutin toiminnassa pidettiin merkittävänä, että myös muut ammattiryhmät kuin alan tutkijat saivat tutustua Lähi-idän maihin ja kulttuuriin. Suomen Lähi-idän instituutin ystävät ry:n puitteissa Toivanen johti useita mieleenpainuvia matkoja Lähi-itään, Egyptiin ja Etiopiaan.
Toivanen oli avarakatseinen hyvin verkottunut teologi, joka osallistui niin oman alansa kuin yhteiskunnan toimintaan mm. Pipliaseuran hallituksen puheenjohtajana, Vantaan historiatoimikunnan jäsenenä ja oli kunniajäsen mm. Suomalais-arabialaisessa yhdistyksessä ja Lähi-idän instituutin ystävissä.
Elämänhalusta huolimatta voimat vähenivät ja vastuu siirtyi vaimolle raskaiden kotidialyysiä vaatineiden vuosien aikana. Klassinen musiikki säilyi loppuun asti ilon lähteenä. Vuosien mittaan lapset ja kahdeksan lastenlasta kävivät yhä tärkeämmiksi. Vaikka koko elämää varjosti sairaus, Toivasen lämmin kiinnostus lähimmäisiin säilyi ja hän pystyi monin tavoin tukemaan kanssaihmisiään riippumatta siitä mistä he tulivat ja mikä oli heidän uskontonsa. (HS artikkeli 11.9.2021 tytär Riikka Airo)