Aino Ojanperä

Aino Vilhelmiina Ojanperä os Manninen syntyi Hirvensalmella 20.5.1922 ja kuoli Helsingissä 10.9.2021. Hän valmistui kansakoulun opettajaksi Hämeenlinnassa ja avioitui pastori Olavi Ojanperän kanssa 1950 ja he lähtivät lähetystyöhön Tansaniaan Bumbuliin 1952. Lapset sairastuivat siellä polioon ja he joutuivat palaamaan ennen aikoja Suomeen hoitoja varten, mutta palasivat Tansaniaan Mwakaleleen  ja olivat siellä vuoteen 1961. Aino oman perheen ohella piti mm pyhäkoulua paikallisille lapsille ja opetti heitä. Mwakalelessa oli suomalaisia lapsia sitten opettamassa Lasse Lehtolan puoliso. Suomeen palattuaan he muuttivat Turkuun, jossa Olavi toimi kolme vuotta Bethel-kirkon pappina, kunnes 1963 muuttivat Helsinkiin Olavin palattua työhön Lähetysseuraan.

Aino toimi Helsingissä luokanopettajana Yliskylässä ja Pitäjänmäessä. Hän osallistui aktiivisesti harrastustoimintaan ja liikuntaan sekä Olavin kanssa Lähetysseuran tapahtumiin. Kesämökin puutarhatyöt olivat hänelle mieluista puuhaa käsitöiden lisäksi. Aino oli luonteeltaan iloinen ja naurava ja viihtyi ihmisten parissa. Hänellä oli myös kiinnostus kieliä kohtaan ja opetteli useita kieliä, jotka olivat ulkomailla matkustamisen ja asumisen kautta tulleet tutuiksi. Talviaikaan pariskunta vietti aikaansa lämpimämmissä olosuhteissa ja sai myös paljon ulkomaisia ystäviä, joihin pidettiin yhteyttä. Viimeiset vuodet Aino vietti hoitokoti Untuvassa, jossa myös osallistui aktiivisesti yhteiseen toimintaan ja säilytti hyvän mielen sairauden vaikutuksista huolimatta.  Kaksi lasta, viisi lastenlasta ja 10 lastenlastenlasta jäi häntä kiitollisuudella kaipaamaan.