Jaakko Granlund

Jaakko Heikki Granlund syntyi 18.5.1924 Posiolla ja kuoli 16.9.2021 Oulussa 97 -vuotiaana.

Nuorisotyöntekijä, diakoni ja rovasti Jaakko Heikki Granlund  syntyi seitsemän lapsiseen maanviljelijäperheeseen Kuusamon Perä-Posiolla 18. toukokuuta 1924. 1940-luvun lopulla Jaakko opiskeli Ylitornion kristillisellä opistolla ja sen jälkeen hän jatkoi Järvenpään seurakuntaopistolla valmistuen nuorisotyöntekijäksi.

Ensimmäinen työpaikka avautui Kauhavan seurakunnassa 1953. Sieltä löytyi myös Mirja-vaimo. Häitä vietettiin 1954. Seuraavana vuonna nuoripari muutti Ouluun. Useita vuosia meni poikakerhoja vetäessä ja partiolaisia ohjatessa. Noina vuosina syntyi myös omaan perheeseen kolme poikaa.

Vuosikymmenen lopulla kävi mielessä jo uran vaihto. Kipinä lähetystyöhön oli syntynyt. Se johti paluuseen kotimaisemiin Posiolle kokeilemaan kotitilalle hetken maanviljelystä ja samalla miettimään tulevaisuutta. Vastaus tuli omalla tavallaan Suomen Lähetysseuran etsiessä ensimmäistä lähetyssihteeriä Oulun hiippakuntaan. Jaakko astui tehtävään vuonna 1963 ja hoiti sitä eläkkeelle lähtöön vuoteen 1989 saakka.

Hiippakunnan lähetyskannatus oli 60-luvulla alamaissa eikä lähetyskasvatuksesta ollut juurikaan tietoa suurimpia kaupunkeja lukuun ottamatta. Kuplavolkkari sai kyytiä ja kilometrejä kertyi runsaasti. Olihan kysymyksessä pinta-alaltaan Suomen laajin hiippakunta. Talviaikoina 1960-luvulla pidettiin muun muassa hiippakunnallisia nuortenleirejä tukkikämpillä eri puolilla Posiota. Syntyi ajatus, että täältä voisi ehkä löytyä paikka pysyväksi leiripaikaksi.

Jaakko Granlund tuli tutuksi yhtenä Lapiosalmen eräleirikeskuksen innokkaana ideoijana, perustajana ja osin rakentajana. Tärkeänä merkkipaaluna oli Lapiosalmisäätiön perustaminen vuonna 1968. Osakkaiksi tulivat Suomen Lähetysseura, Oulun hiippakunnan tuomiokapituli ja Posion seurakunta. Vuonna 1970 rakennettiin sauna ja vuotta myöhemmin päärakennus. Ympärivuotinen toiminta pyörähti käyntiin kuin itsestään ja Jaakko sen toiminnanohjaajana. Paikka tuli tutuksi tuhansille lapsille, nuorille, aikuisille sekä vanhuksille yli 40 toimintavuoden aikana. Lapin luonto, leirit Lapiosalmella, erävaellukset Korouomassa ja ympäristössä olivat tärkeitä. Lasten ja nuorten elämä ja kohtalot olivat Jaakolle erityinen sydämen asia. Lapiosalmen merkitystä Oulun hiippakunnan lähetyskasvatuksessa on vaikea yliarvostaa. 

Yksi Jaakon innovaatioita oli aloittaa hiippakunnalliset lähetysjuhlat 1981. Niitä on vietetty yli kolmekymmentä kertaa sen jälkeen. Jaakko Granlund oli mies, joka työllään herätti ja innosti pohjoisen seurakuntien sydämet sykkimään lähetystyölle. Hän jatkoi vielä 1970 ja 80-luvulla opintojaan ja suoritti aluksi diakonin tutkinnon. Vuonna 1984 hänet vihittiin papiksi, missä tehtävässä toimi Oulussa seurakuntapappina viisi vuotta.

Unohtaa ei myöskään voi Granlundin mukanaoloa Pelastakaa lapset ry:n Oulun paikallisosaston toiminnassa vuodesta 1975 alkaen. Sen puheenjohtajana hän toimi vuodesta 1990. Työ sisälsi muun muassa useita avustusretkiä rajan taakse Karjalaan lastenkoteihin. Hän ehti olla myös mukana aktiivisesti Piplia-seuran toiminnassa vuosikymmeniä.

Eläkkeelle jäätyään vuonna 1989 edessä olivat uudet haasteet. Jaakko innostui veteraanityöstä. Valinta olikin helppoa 6.divisioonassa JR 12:ssa palvelleelle jänkäjääkärille, jonka sotakokemukseen kuuluivat niin Tali-Ihantalassa Suomen kohtalon ratkaisseet rajut torjuntataistelut kuin Lapin sodan kokemuksetkin. Työtä riittikin useamman vuoden ajan aktiiviselle osallistujalle erilaisissa tehtävissä vielä muun muassa rintamaveteraanien valtakunnallisen hengellisen toimikunnan puheenjohtajana. Yksi eläkeajan mieleenpainuvimmaksi kokemukseksi Granlundeille jäivät veteraanien kokoontuminen Tali-Ihantalaan muistotilaisuuteen vuonna 2004.

Lähetys ja Lapiosalmi olivat asioita, jotka kulkivat Jaakon ja Mirja-vaimon mukana tavalla tai toisella loppuun saakka. Työnäkynä läpi elämän Jaakko Granlundilla oli tavoite palvella niillä lahjoilla, joita ylhäältä oli annettu.

Perheystävä Risto Parttimaa