Raili Marjatta Toivanen

Namibian lähetystyöntekijä, taiteilija, kuvaamataidon opettaja

Raili Marjatta Toivanen s. Järvi,

s. 31.5.1930

k. 6.10.2022

Hyväksyttiin Lähetysseuran palvelukseen 1957 ja lähetettiin ensi kertaa Kavangolle 1958.

1971 siirtyi Swakopmundiin, Suomeen -72. Näin ollen hän oli lähetyskentällä 10,5 vuotta.

Railin puoliso, rovasti Pentti Toivanen, kuoli 2004 Namibiassa.

[ Seuraavan muistokirjoituksen on laatinut Raili Toivasen tytär, Hanna-Riitta Toivanen-Kola ]

Raili Marjatta Toivanen s. Järvi

Raili Järvi oli kotoisin Kokkolasta, monilapsisen perheen toiseksi nuorin. Isä Ernst Järvi oli musiikinopettaja ja perheessä oli musikaalisia lapsia, kun taas Raili oli enemmän kuvataiteellisesti lahjakas. Hän kävi Turun piirustuskoulun 1950 ja jatkoi opintojaan Ateneumissa. Helsingissä opiskellessaan Raili tutustui heränneitten Seuratuvalla teologian opiskelija Pentti Ensio Toivaseen, jonka kanssa hän vietti kihlajaisia marraskuussa 1956.

Raililla oli taiteilijakutsumus, joskin perheen rohkaisemana hän oli valinnut Ateneumissa kuvaamataidonopettajalinjan. Lähetystyö ei ollut koskaan käynyt hänen mielessäänkään, ja hän tyrmistyi täysin kuultuaan Pentin suunnitelmista lähteä Afrikkaan lähetystyöhön. Raili kuitenkin sopeutui ajatukseen. Hänet ja Pentti vihittiin avioliittoon Raudaskylän herättäjäjuhlilla 1957. Vihkiminen toimitettiin aamulla klo 7 koska se piti sovittaa muuhun herättäjäjuhlien ohjelmaan! Railin nuorempi sisar oli kulkenut aamuyöllä poimimassa metsätähtiä ja muita luonnon kukkia morsiuskimppuun, jotta se ehtisi valmiiksi ajoissa.

Raili ja Pentti lähtivät ensin Englantiin opiskelemaan kieltä ja sieltä suoraan Lounais-Afrikkaan, nykyiseen Namibiaan 1958. Heidät sijoitettiin Kavangon alueelle ensin Nkurenkuruun ja sitten Ruparan lähetysasemalle. Ensimmäinen työkausi kesti vuodesta 1958 vuoteen 1963. Sen aikana syntyi kolme lasta, Hanna-Riitta, Martti Juhani ja Liisa-Sisko.

Lähetystyön ohella Raili maalasi muotokuvia, asetelmia ja kirkkomaalauksia. Hän kuvitti lähetystyöntekijöiden omaa lehteä ja kavangolaisia kansansatuja, samoin kuin pappi Matias Sikondomboron Suomen-matkasta kertovan kirjan. Raili sai öljyvärimaalauksissaan namibialaisten tumman ihon elämään ja hänen maalaamansa afrikkalaisten muotokuvat ovat harvinaisen eloisia.

Ennen ensimmäistä lähtöään Afrikkaan Raili sattui tapaamaan isänsä äidin vanhoja ystävättäriä. Nämä kertoivat hänelle liikuttuneina nyt jo edesmenneen Briitta Johanna –mummon aina rukoilleen, että joku hänen lastenlapsistaan lähtisi lähetystyöhön. Siksi Raili halusi antaa vanhimmalle tyttärelleen isoäitinsä nimen, vaikkakin lyhennettynä Hanna-Riitaksi.

Toinen työkausi Afrikassa kesti vuodesta 1966 vuoteen 1970, jolloin Toivaset viettivät puoli vuotta Suomessa. Viimeinen työkausi oli lyhin päättyen kesällä 1972, jolloin asetuttiin pysyvämmin Suomeen osittain lasten koulun takia.

Raili sai kuvaamataidonopettajan töitä ja lopulta viran Tapiolasta. Hän opetteli myös ikonimaalauksen. Pentti Toivasen jäätyä eläkkeelle Alppilan seurakunnan kirkkoherran virasta tämä teki useita vapaaehtoisia työmatkoja Kavangolle. Jäätyään eläkkeelle Raili seurasi Penttiä joillekin tämän matkoille. He työskentelivät erityisesti kasvavan Rundun kaupungin katulasten parissa ja Raili maalasi Rundun kirkon seinämaalaukset. Nämä Kristuksen elämää, kuolemaa ja ylösnousemusta kuvaavat maalaukset ovat hänen päätyönsä.