Aino Nousiainen

Namibian lähetystyöntekijä, diakonissa, kätilö

Aino Unelma Nousiainen, 14.10.1932-28.8.2023,

Lähetysseuran palveluksessa Lounais-Afrikassa 1964–1968

[Irja Soikkeli muistelee työtoveriaan:]

Aino Nousiainen palveli kätilönä kwanjama-kansanryhmän keskuudessa, Engelan sairaalassa.

Hän työskenteli naistentauti- ja synnytysosastolla. Hän oli muiden tavoin ensin käynyt kolmen kuukauden kielikoulun ja puhui siis kwanjamaa.

Aino oli tarmokas, temperamenttinen oman latunsa kulkija. Hän oli myös sydämellinen ja niukkasanainen. Häntä kuvaa hyvin tilanne, missä vastatulleiden lähettien oli määrä esittäytyä työtovereille. Aino nousi vuorollaan ylös ja sanoi: ”Vain virkapuhujat puhuvat silloin, kun ei ole mitään puhuttavaa. Minulla ei ole mitään kerrottavaa itsestäni.” - ja istui paikalleen.

Aino oli rehellinen, joskus turhankin suora sanomisissaan.

Aino hoiti pitkään kampurajalkaista tubipotilaspoikaa, jolla oli kipsi jalassa. Päivittäin Aino kävi poikaa katsomassa.

Tuohon aikaan oli tavallista, että naimattomat lähetit asuivat yhteistalouksissa. Kullakin (enintään viidestä naislähetistä) oli oma huone, keittiö oli yhteinen. Vuorokuukausin yksi vastasi keittäjään liittyvistä asioista. Tarvikkeita, mm. vihanneksia, perunoita, hedelmiä ym., piti tilata kaukaa 300 km:n päästä. Tavaraa tilattiin kerran kuussa. Oli iso haaste, erityisesti uudelle lähetille, valmistella lista seuraavan kuukauden aikana tarvittavista tuotteista.

Aino sairasti useita kertoja malarian ensimmäisen ja ainoan viisivuotisen työkautensa aikana.

Tuolloin lääkityksenä oli kiniini, joka aiheutti mm. harhoja. Malaria vaivasi Ainoa pitkään myös Suomeen palattua. Häntä tutkittiin Auroran sairaalassa. Malarian takia hän ei voinut palata uusille työkausille.

Ainon hautajaiset pidettiin Vantaalla Pyhän Laurin kappelissa 7.10.2023.