Eero Kervinen

Namibian lähetystyöntekijä, kansakoulunopettaja, fil.lis.,

pastori Eero Kervinen

s. 19.6.1938

k. 22.5.2023

Eero Kervinen oli Lähetysseuran palveluksessa Namibiassa puolisonsa Irjan kanssa 1965–1970.

Eeron lähettityötoveri, rovasti Kalle Syrjä muistelee yhteisiä työvuosia Onguedivan seminaarissa:

Eero opiskeli Etelä-Afrikassa afrikaansia, mikä oli oppilaitoksen opetuskieli. Seminaari oli sisäoppilaitos, jossa oli keskikoulu ja lukio sekä opettajanvalmistuslaitos. Opiskelijoita oli noin 120. Seminaarissa oli 7  suomalaista ja 7 namibialaista opettajaa. - Eero toimi myös johtajana puutyöverstaalla, missä valmistettiin mm. huonekaluja. Yksi Eeron taidonnäyte oli se, kun hän siirsi oppilaiden kanssa Kalle Koivun tekemän Onguedivan aseman portin parempaan paikkaan. - Eero keräili namibialaisia puulajeja. Hän harrasti myös partiotoimintaa, leirejä yms. ja hankki jäsenille myös partiopuvut.

Rovasti Petri Karttunen muistelee Joensuun-työtoveriaan:

Jos tehtäväni olisi nimetä Joensuun isä Camillo, valintani olisi ehdottomasti pastori Eero Kervinen.

Eero palveli koko pappisuransa hänelle jo aiemmin tuttua Joensuun seurakuntaa. Hän tunsi seurakuntansa ja seurakuntalaiset hänet.

Eero kasvoi 14-lapsisessa perheessä Pyhäselän Mulossa. Joensuu oli hänen koulukaupunkinsa. Nuorena miehenä hän toimi vapaaehtoisena Joensuun seurakunnan nuorisotyössä poikakerhojen ja -leirien ohjaajana.  Monet joensuulaiset muistavat Eeron jo noilta vuosilta. Koulutukseltaan Kervinen oli filosofian lisensiaatti, pääaineena historia. 

Eero ja Irja Kervinen olivat Joensuun seurakunnan ensimmäiset nimikkolähetit. Kokemukset lähetyskentältä vahvistivat Eeron pappiskutsumusta ja yhdessä monien matkojen kanssa rikastuttivat hänen toimintaansa seurakunnan vapaaehtoistyössä ja sittemmin pappina. Eeron kiinnostuksen kohteita olivat kulttuurihistoria, eri kulttuurien kuvataide sekä kristillinen symboliikka. Tähän liittyi Eeron innostus koota kotiinsa laaja taide- ja kulttiesineiden kokoelma ja kuva-arkisto. Sen avulla hän havainnollisti kerrontaansa kuvin ja esinein.  Usein Eero valmisteli kokoelmistaan seurakuntakeskukseen näyttelyjä, joita hän esitteli koululaisryhmille ja seurakuntalaisille.

Eero Kervinen vihittiin 1978 papiksi erivapaudella ilman teologista tutkintoa. Hän sai kutsun Joensuun seurakunnan viralliseksi apulaiseksi. Vuonna 1986 seurakuntalaiset äänestivät Eeron Joensuun 2. kappalaisen virkaan, jossa hän palveli vuoteen 2001, eläkkeelle siirtymiseensä saakka. Työnjaossa Eero toimi seurakunnan lähetyspappina ja viimeiset vuodet Noljakan alueen piirikappalaisena.

Eero vierasti turhaksi kokemiaan muodollisuuksia, herrasväen etikettejä ja auktoriteetteja. Jotkut saattoivat pahoittaa mielensä Eeron persoonan särmikkyyden ja rehevän kielenkäytön vuoksi. Toisaalta monet muistavat Eeron lämminsydämisenä ja helposti lähestyttävänä ihmisenä, joka auttoi ja puolusti heikkoja ja elämässään vaikeuksiin joutuneita. Tässäkin suhteessa Eero muistutti Herran palvelijana isä Camilloa. Sitä kuvaa vahvisti Eeron tapa liikkua papin virkatoimissaan ja muilla asioillaan polkupyörällä.

Eläkkeelle jäätyään Eero kuitenkin varsin pian katosi Joensuun katukuvasta. Terveydentila vaikeutti liikkumista ja vähitellen eristi muutenkin yhä enemmän tutusta elinpiiristä. Moni kyselikin, mihin Eki on kadonnut ja mitä hänelle kuuluu. Nyt Eero on päässyt perille. Hänet siunattiin 17.6.2023 haudan lepoon hänelle rakkaassa Joensuun kirkossa.

Petri Karttunen

Eero Kervisen työtoveri ja esimies 10 vuoden ajalta