Erja-Riitta Mäki-Leppilampi

Tansanian lähetystyöntekijä, luokanopettaja, hum.kand.

Erja-Riitta Mäki-Leppilampi

s. 26.1.1959

k. 9.5.2023

Palveli Tansaniassa suomalaislasten oppilasasuntolan hoitajana ja suomenkielen opettajana

Moshissa 1989–1991 miehensä Akin kanssa.

Aki-puoliso muistelee vaimoaan:

Erja-Riitan elämää sävytti nuoresta asti selkeä ja voimakas kristillinen usko, joka perustui henkilökohtaiseen ja säännölliseen Raamatun lukemiseen ja rukoukseen. Hänellä oli selkeä näkemys evankeliumin kertomisesta eri-ikäisille ihmisille. Hänen sydäntään lähinnä olivat lapset, joille uskovien aikuisten oli kerrottava se, mitä he seurakunnassa itse olivat oppineet. Tätä näkyään hän halusi toteuttaa viroissaan sekä Suomessa että Tansaniassa. 

Erja-Riitta kykeni ottamaan vastaan hiljaisena vaikean ja asteittain edenneen sairautensa purnaamatta. Erja-Riittaa jäävät kaipaamaan Aki sekä lapset Heidi, Toni, Mika ja Mari perheineen sekä Janne, isä ja sisarukset perheineen sekä ystävät ja kollegat myös opettajien raamattupiirinä.

Erja-Riitta toimi puolisonsa ja perheensä kanssa suomalaislasten oppilasasuntolan hoitajana ja lasten suomenkielen aineiden opettajana Moshin kaupungissa, jossa toimi myös kansainvälinen koulu (ISM). Suomalaislasten opetus tapahtui osittain yhteistyössä Suomen ulkosuomalaisten koulupalveluiden kanssa. Suomenkielinen opetus tapahtui myös Moshin kansainvälisellä koululla, josta osoitettiin tilat.

Parhaimmillaan oppilasasuntolassa asui kolmen oman lapsen lisäksi 16 muuta lähetyslasta, joiden kaikkien hyvinvointi oli Erja-Riitalle äitihahmona tosi tärkeä. Nuorin oli esikoululainen ja vanhimmat olivat jo abiturientteja.

Erja-Riitta toimi luontevasti oppilasasuntolan kuuden paikallisen työntekijän kanssa. Hänen ystävällinen ja välitön luonteensa loi luottamuksen ilmapiirin keittiöön ja myös oppilasasuntolan hoitoon. Hänen vastuualueekseen muotoutuikin suunnitella työntekijöiden kanssa ruokalistat, talon viikkosiivoukset, pyykkihuolto sekä muut arkea helpottavat rutiinit, puolison huolehtiessa toisten työntekijöiden kanssa omat vastuualueensa.

Yhdessä puolison kanssa sovittiin päivittäiset koululaisten kuljetukset koululle ja takaisin koulutuntien ajaksi sekä iltapäivällä harrasteryhmiin. Kun Moshin kansainvälisellä koululla järjestettiin juhlia, Erja-Riitta valmisteli, ohjasi ja toteutti oppilaiden kanssa suomenkieliset musiikki- ym. esitykset. Musikaalisena henkilönä hän nautti ohjata oppilaita sekä laulamaan että soittamaan niillä taidoilla ja lahjoilla, mitä oppilailla oli. 

Myös oppilasasuntolan omissa iltahartauksissa Erja-Riitta säesti yhteislaulut, ja saattoi ohjata myös lapsia säestämään heille sopivilla tavoilla, sopivilla soittimilla tutuimpia lauluja.

Hänen kärsivällisyytensä ja lempeytensä työssä lasten parissa oli vertaansa vailla. - Erja-Riitta oli ”ihmeellinen nainen”. Sadat kokkolalaislapset ovat olleet hänen oppilainaan ja monien vanhemmat ovat nyt sitten antaneet palautetta Erja-Riitan kuoleman jälkeen.

Lähettitoveri kirjoittaa Erja-Riitan muistotilaisuudesta Kannuksessa kesäkuussa: Muistotilaisuus oli hyvin koskettava. Monissa muisteloissa tuli esille se, että Jeesus ja hänestä kertominen oli ollut Erja -Riitalle tärkein asia. Toinen lähettitoveri muistelee oppilaskotiaikoja: Oppilaskodin hoitajille ja heidän perheelleen tehtävä ison, eri ikäisten lasten joukon hoitajana oli todella haastava. Hoitajaperhe asui oppilaskodin toisessa päässä. Erja-Riitta oli tyyni, vakaa, rauhallinen.

(Muistoja kokosi Matti Palmu)