Kirsti Ihamäki

Namibian lähetystyöntekijä, kuvaamataidon opettaja

Kirsti Inkeri Ihamäki, s. Vihantola

s. 3.8.1932

k. 4.2.2023

Lähetysseuran palveluksessa (yhdessä puolisonsa, rovasti Mikko Ihamäen kanssa) Lounais-Afrikan Ambomaalla 1958–1965, 1968–1972, kotimaan tehtävissä (kirjallisuustyössä) 1972–1993

Ihamäkien tyttären Maija Kuoppalan tytär Saara Kuoppala kirjoittaa isoäidistään seuraavasti:

Mummini, kuvaamataidonopettaja Kirsti Ihamäki s. Vihantola menehtyi kotonaan Kaskisissa 4.2. Hän oli syntynyt Lehtimäen pappilassa 3.8.1932.

Mummi teki elämäntyönsä Suomen Lähetysseuran palveluksessa Namibiassa, silloisessa Lounais-Afrikassa ja Suomessa. Hän jäi eläkkeelle kustannustoimittajan työstä. Viimeiset 15 vuottaan hän asui Kaskisissa.

Mummini oli poikkeuksellinen ihminen. Hän matkusti nuorena kolmen pienen lapsen kanssa toiselle puolelle maailmaa eteläiseen Afrikkaan.

Hän opetteli niin afrikaansin kuin ndongan kielet. Hän näki apartheid-järjestelmän vääryydet ja taisteli sitä vastaan yhdessä isoisäni Mikko Ihamäen kanssa. Etelä-Afrikan valtio piti heitä liian poliittisina ja vaarallisina, koska he ajoivat Namibian itsenäisyyttä ja mustille ihmisille samoja oikeuksia kuin valkoisille ihmisille.

Vuonne 1972 he saivat Suomen-lomallaan tiedon maasta karkotuksesta kirjeellä, joka oli lähetetty Etelä-Afrikan silloisen pääministerin John Balthasar Vorsterin toimesta: ”Herra ja rouva Ihamäellä ei ole lupa enää milloinkaan saapua Etelä-Afrikan tai sen hallitseman Lounais-Afrikan lentokentälle tai satamaan.”

Kun synnyin, mummi tuli minua tapaamaan Botswanaan. Hänellä oli vaihto Johannesburgin lentokentällä Etelä-Afrikassa. Maahantulokieltoa ei ollut kumottu. Kaikki meni kuitenkin hyvin.

Vaikka olemme eläneet etäällä toisistamme eri mantereilla, mummi on aina ollut mummi ja rakas. Kirjoitin hänelle Kolumbiasta arkisia kirjeitä, joissa näkyy espanjan kielen vaikutus.

Olen aina ihaillut mummin älykkyyttä, tyylikkyyttä ja rohkeutta.

Saara Kuoppala