Linnea Harne

Etiopian lähetystyöntekijä, hammaslääkäri

Lea Linnea Harne s. Järvikaisla

s. 2.8.1948

k. 16.6.2023

Etiopiassa Linnea Harne palveli Addis Abebassa miehensä Pekka Harnen kanssa;

Linnean työpaikka oli SIM International -lähetysjärjestön (aiemmin nimeltään Sudan Interior Mission) hammasklinikalla 1981–83 ja 1985–86.

Linnean sisar Margit Suotunen muistelee vanhempaa sisartaan:

Linnean äiti oli kotiäiti, isä kapiainen Hennalan varuskunnassa Lahdessa. Linnea kävi koulut Lahdessa ja pääsi ylioppilaaksi 1967. Opiskelun hän aloitti samana vuonna Turussa. Vanhemmat muuttivat Nastolaan 1979.

Linnea oli Turun vuosina mukana aktiivisesti mukana Ylioppilaslähetyksessä (nykyisin Opiskelija- ja koululaislähetys Opko). Pekka oli puheenjohtaja ja Linnea lähetyssihteeri. Harnet vihittiin avioliittoon 1971 Mellilän kirkossa, missä Pekka tuolloin palveli pappina.

Harnet muuttivat sittemmin Poriin, minne Linnea perusti hammaslääkärin vastaanoton. 1988 he muuttivat Porista Nastolaan lähelle Linnean vanhempia.

Lähetys oli Linnealle aina läheinen. Porissa hän oli lähetysjohtokunnan puheenjohtaja. Linnea oli erityisen hyvä motivoimaan ihmisiä lähetystyön eri tehtäviin.

Linnean lähettityötoveri Elsa Sysser muistelee:

Linnea Harne toimi Addis Abebassa hammaslääkärinä SIM-lähetyksen tiloissa. Hän mm. koulutti työhön etiopialaisen hammashoitajan. Erityisen taitava Linnea oli lasten kanssa, hän sai heidät rentoutumaan ja voittamaan pelkonsa hammaslääkärin tuolissa.

Työnsä ohella Linnea toimi aktiivisesti Mekane Yesus -kirkon Addis Abeba -hiippakunnan kansainvälisessä seurakunnassa (ILC, International Lutheran Church, nykyiseltä nimeltään Redeemer). Kansainvälinen seurakunta oli Pekka Harnen palvelupaikka. Linnea osallistui myös asuinalueellaan Mekanissassa kristittyjen yhteiseen toimintaan. Kotonaan hän piti tyttökerhoa, johon osallistui tyttöjä myös läheisestä Leprasairaalasta. Tarjoilut olivat runsaat, kuten hänellä yleensäkin.

Linnea osallistui myös vankilatyöhön. Oli tapana, että siihen oallistuvat toimittivat vuoroviikoin ruokaa vangeille. Tällöinkin Linnean (etiopialaisen ruuan) wottipata oli ylitsevuotavainen.

(Muistoja kokosi Matti Palmu)