Vappu Kaija Niinimäki

Namibian lähetystyöntekijä, kansakoulunopettaja Kaija Niinimäki syntyi maatalon esikoistyttärenä Savitaipaleella. Oppikoulun ja sittemmin tyttölyseon hän kävi Lappeenrannassa ja toimi sijaisopettajana Kiteellä ennen Helsingin opettajakorkeakouluun menoa. Opettajana hän toimi Luumäellä ennen lähetyskurssille menoa.

Kaija palveli Lounais-Afrikassa, Namibiassa, 1962-1974 ja 1978-1980. Hän opiskeli afrikaansia Etelä-Afrikassa 1962 ja myöhemmin ndongaa Ambomaalla 1963. Hän työskenteli Ongwedivassa 1963-1967, Swakopmundin lähettien lasten koulussa 1963, Okahaossa 1967-74 ja 1978-1980 ja vielä Oshibambossa 1980. - Kaijan sisko Maija-Liisa Niinimäki palveli myös lähetystyöntekijänä Namibiassa ja sittemmin myös Senegalissa.

Savitaipaleen seurakunta (nykyisin osa Taipaleen seurakuntaa) julkaisi 2014 kirjan ”Kutsuttuna ja lähetettynä, Savitaipaleen seurakuntalaiset lähetystyössä”. Seuraavassa on otteita Vappu Niinimäen tekstistä mainitussa kirjassa:

Työpaikakseni tuli Ongwedivan seminaari-oppikoulu ja 1969 Okahaon naisseminaari-oppikoulu. Lähettien lapsia opetin ndongan opiskelun välillä Swakopmundissa muutaman viikon. Työrupeamani päättyi Oshigambon lukiossa.

Koulupäivä alkoi ennen seitsemää ja loppui iltahartauteen kello kuusi. Opetuskieli afrikaans oli vieras sekä oppilaille että opettajille. Okahaon aikana kansallisuusaatteen nousu ja vastustus näkyi selvemmin. Kokouskiellot, joukkopidätykset, pahoinpitelyt, vangitsemiset ja kidutukset, raiskaukset, salamurhat, varkaudet ja tuhopoltot lisääntyivät. Teiden miinoitukset ja pimeällä ulkonaliikkumiskielto hankaloittivat liikkumista. Tunteet oli pidettävä kurissa ja kyyneleet nieltävä. Postin sensurointi ja huhujen perusteella poliisikuulusteluihin joutuminen kavensi maailmaa. Sadoittain nuoria ja aikuisia lähti henkensä kaupalla yli rajojen Angolaan ja aina maan ääriin. Osa palasi itsenäiseen Namibiaan 1990.

Vuosikymmenten vierittyä olen yhä kiitollinen työrupeamasta Ambomaalla sekä rauhan että sissisodan vuosina. Sain kokea, miten paikallinen kirkko hoiti ihmisiä arjen ja juhlan aikoina. Itsenäinen, sosiaalisesti ja poliittisesti valveutunut kirkko otti rohkeasti kantaa myös yhteiskunnallisiin epäkohtiin. Tieto siitä, että joka sunnuntai jumalanpalveluksissa rukoiltiin lähettien työn puolesta nosti katseen laajempiin näkymiin. Myös siellä kannettiin Suomen kansaa Isän eteen.

Kovin arkista on työ, ei täällä juuri pyhäkauhtanoissa kuljeskella. Tunteja, tuntien valmistusta, poikien näytetunteja ja niiden valmistusta, vihkopinoja, erilaisia. Kuitenkin arjen keskellä iloitsen, että saan olla täällä. Meille on annettu etuoikeus tehdä työtä, lähetystyötä.

Sisareni Maija-Liisa oli kaksi yötä luonani. Hän aloitti kielenluvun Engelassa. Parin viikon perästä meillä on lähettien kokous Onandjokwella ja saamme tavata jälleen. Maija pitää tulosaarnansa ja siten tulee otetuksi lähettijoukkoon, perheeseen.

(Muistot kokosi Matti Palmu)