Kytö Salin

Etiopian lähetystyöntekijä, kansakoulunopettaja

Rauli Kytö Pekka Salin

s. 10.4.1941

k. 13.1.2024

Palveli Etiopiassa (vaimonsa Marja-Leenan kanssa)

1974–77, 1978–81, 1982–85 ja 2002–04.

Kytö Salin oli syntyperäinen helsinkiläinen. Hän valmistui ylioppilaaksi Munkkivuoren yhteiskoulusta 1963 ja opettajakorkeakoulusta 1966, toimi opettajana vuoden Kolarissa ja pääkaupunkiseudulla opettaen mm. vastaanottokodin nuoria.

Kytäjän kartanon kolmoissurma 1972 oli uhrien opettajalle ratkaiseva ravistelu, joka johti hakeutumiseen lähetyskurssille 1973 ja kieli- ym. opintoihin Englantiin. Kytön kielikoulu Addis Abebassa 1974 alkaen jäi vähiin, kun tarvittiin rakentaja Hosainan hiippakunnan uudelle asemalle Tuntossa. Rakennusvaiheessa Salinin perhe asui teltassa, kunnes pääsi muuttamaan uuteen taloon.

Rakentamisen ohella Kytö vastasi hiippakunnan vesiprojektista seuraavallakin työkaudella. Projektissa suojattiin luonnonlähteistä kaivoja yhteisön käyttöön. Kastelujärjestelmien rakentaminen oli uutta alueella. Ensin viljelijöitä oli vaikea saada mukaan. Kunnanjohtaja tarjoutui hoitamaan miehiä paikalle aseistettujen miliisien avulla, elettiinhän kommunistiaikaa. Kytö totesi, ettei kirkon projektiin hankita osallistujia aseella uhaten. Sittemmin – vaimojen innostuttua vihannesten viljelymahdollisuudesta - kasteluprojekti pääsi vauhtiin.

1982 Kytö siirtyi lukutaitokampanjan vetäjäksi Heikki Kaikkosen palattua Suomeen. Uutta oli kampanjan osana toteutettu lukutupahanke. Lukumajojen rakentamisessa käytettiin auringossa kuivattuja tiiliä – taas jotakin uutta. Kyläyhteisöt vastasivat käytännön toteutuksesta ja valitsivat jokaiseen lukutupaan vapaaehtoisen työntekijän.

Välillä Salinit palvelivat Mannerheimliiton projekteissa 1986–93 Ugandassa ja 1993–2002 Malawissa.

Viimeinen Afrikan-työkausi oli 2002–04, taas Etiopiassa kehitysyhteistyön neuvonantajina. Kehitysyhteistyön tehtävät jatkuivat vielä kotimaassa; eläkkeelle Kytö jäi 2006.

(Marja-Leena Salinia haastateltuaan koosti Matti Palmu.)