Marjatta Esiaho

Pakistanin lähetystyöntekijä, terveydenhoitaja, kätilö

Marjatta Maria Esiaho

s. 14.2.1940

k. 29.1.2024

Lähetetty Pakistaniin 1969, 1977, 1980, 1984, 1988, 1993 ja 1997

Useat Pakistanin-työtoverit muistelevat Marjattaa lämpimin sanoin:

Marjatta oli syntyjään Jokioislainen, sinne hänet myös haudattiin. Eläkkeellä hän oli pitkään Forssassa, hyvin aktiivinen kotiseurakunnassa, uskollinen kirkossakävijä, kirkkokuorolainen ja kirkkoväärti. Siunaustilaisuudessa Forssassa oli mukana runsaasti niin seurakuntalaisystäviä kuin myös pakistaninlähettejä.

Marjatta oli evankelinen, levollinen uskova. Myös kuolemaan valmistautuessa hänellä oli vahva luottamus armoon.

Hänellä oli myös tiedon armolahja.

Marjatta oli hötkyilemätön, ruohonjuuritason työtoveri, myönteisessä mielessä ”maalainen”. Hän oli tasapainoinen, ei riitelijä. Hänellä oli jalat maassa, hän oli realisti, varmaotteinen, asiallinen, vieraanvarainen. Hän oli myös rohkea nainen, hyvä Land Roverin ja Jeepin ajaja. Hän oli sinkku, jolla oli tosi paljon ystäviä. Hän oli myös hauska ja lasten ystävä, otti lapset tasavertaisina, oli kova lautapelaaja. Marjatta oli naimattomien naislähettien Hortensia-kerhon ”Hilda Ronskila”. Kerho pieneni sitten, kun perustajajäsenet alkoivatkin mennä naimisiin.

Pakistanilaisia Marjatta lähestyi samalta tasolta. Hän palveli useissa paikoissa, mm. kieliopinnoissa ja koulun sairaanhoitajana Nowsherassa. Hoitajana hän aloitti Tankin sairaalassa, oli koulutyötä ja klinikoita, lukutaitotyötä. Tankissa Marjatta oli mukana sairaalan koulun työssä. Koulu piti lopettaa, kun pelättiin, että kouluja kansallistettaessa myös sairaala tulisi kansallistetuksi koulun myötä. Derassa oli valtava, loputon työmaa haasteena. Siihen Marjatta totesi, että ”autan niitä naisia, jotka tulevat  klinikalle tänään”.

Marjatta oli työmyyrä, kyläklinikkapäivän jälkeen saattoi vielä olla yöpäivystystä. Eräässä vaiheessa oli selkeä työnjako: Marjatta hoiti synnytykset, teologityötoveri hoiti raamattutunnit.

Muistot kokosi Matti Palmu