Tuuli Kastemaa

Tansanian lähetystyöntekijä, uskonnonopettaja, pastori

kuolinilmoituksen mukaan ”äiti, fammu, bibi, mummi, tytär, sisar”

Meri-Tuuli Kastemaa, s. Lapintie

s. 22.1.1947

k. 28.5.2024

SLS:n lähettämänä Tansaniassa 2002–2006

Ylioppilas Juhana Herttuan yhteiskoulusta Turussa 1968, TM -75,

lehtorin oikeudet -76, ped.op. -77, pappi 2002

Leena Mgaya kirjoittaa työkaveristaan ja naapuristaan Tansaniassa:

Tuuli valmistui teologian maisteriksi 1975 ja vihittiin papiksi 2002. Hän toimi Raision lukion uskonnon lehtorina suurimman osan työvuosista.

Tuuli kävi Suomen Lähetysseuran lähetyskurssin 2001. Hänet siunattiin lähetystyöntekijäksi Hämeenlinnan Lähetysjuhlilla kesäkuussa 2002. Tuuli työskenteli Tansaniassa, Kidugalan Raamattukoululla 2002–2006. Tuuli kuvaili Tansanian vuosia antoisiksi, joista jäi paljon hyviä muistoja.

Tutustuin Tuuliin Tansaniassa. Tapasimme työn arjessa silloin tällöin, naapureina useammin. Tuulin kanssa oli helppo jutella, hän oli kiinnostunut ihmisistä, elämästä, maailman tapahtumista. Suunnistus oli yksi Tuulin harrastus lapsesta asti. Hänellä oli innostavia tarinoita suunnistusreissuilta ympäri maailmaa. Elämän matkan varrella Tuuli harrasti monenlaista muutakin kuten luomuviljelyä, kasvatti lampaita ja toimi monenlaisessa järjestötoiminnassa.

Tansanialaiset työkaverit muistelevat Tuulia näin:

• Hän oli yksi meistä.
• Tuuli oli sydämen ihminen.
• Hän koki ihmisten kivun.
• Raamattukoulun opiskelijat: ”Tuuli ei luovuttanut, vaikka hänellä oli vaikeuksia swahilin kielen kanssa. Silti hän opetti meitä.”
• Pastori Tuuli oli sitoutunut työhönsä. Hän halusi yrittää myös silloin, kun mahdollisuuksia ei ollut.
• Tuuli halusi auttaa ihmistä viimeiseen hetkeen asti.

Kun sain tiedon Tuulin kuolemasta, muistin Tuulin sanat puhelinkeskustelussa viikkoa ennen kuolemaansa. Hän pohti eri mittaisia elämän matkoja ja sitä, miten jokaiselle meistä tulee oma vuoro lähteä. Tunsin taivaan tuoksun. Mtu wa watu. – Ihmisten ihminen. Lämmöllä sinua muistaen.