Muistosanat Risto Santalasta

Risto Santalan kirja ”Pieni astia Pyhässä maassa” oli tärkeä tekijä siinä, että lähdin Marja-Liisan kanssa lähetystyöhön. Luimme kirjan 1960-luvun alussa Nousiaisten Valpperin koululla. Kirjoitimme hänelle Jerusalemiin ja kiitimme kirjasta. Samalla kerroimme olevamme opettajia mainitulla koululla. Hän vastasi meille ehdottaen, että tapaisimme Hengellisen elämän syventymispäivillä Kallion kirkossa Helsingissä. Siellä hän ehdotti meille, että tulisimme Jerusalemiin normalisoimaan Lähetysseuran hepreankielistä koulua, joka vastasi luokkatasoltaan lähinnä suomalaisen yhtenäiskoulun luokkia 1—8. Meitä Riston normalisointiehdotus huvitti, emmehän osanneet hepreaakaan.

Vuoden 1964 alkuun mennessä asiat olivat kehittyneet kuitenkin niin, että olimme lähdössä. Meitä askarrutti kuitenkin asia, josta olimme kuulleet puhuttavan, nimittäin lähetyskutsumus. Emme tunteneet kokevamme sellaista. Kirjoitimme Ristolle ja kerroimme, että asia vaivasi meitä. Saimme häneltä Jerusalemissa 16.6.1964 päivätyn kirjeen, jossa hän vastasi: ”Kuulkaa nyt vielä kerran: meidän kutsumme on kätketty niihin vasaran iskuihin, jotka kerran kaikuivat Golgatan kummulta. Kaikki muu kutsumustietoisuus haipuu, kun ihminen pannaan koville, mutta kutsumustietoisuus, joka on vasaroitu Jeesuksen täytettyyn työhön, ei horju.”

Noin viisi vuotta aikaisemmin Risto ja hänen puolisonsa Kerttu oli pantu koville, kun heidän Ismo-poikansa kärsi ja kuoli Jerusalemissa. Tästä kertoo kirja ”Pieni astia Pyhässä maassa”. Miten kova koettelemus pojan kärsimys vanhemmille oli ollut, on avautunut minulle uudelleen, kun olen lukenut kirjaa Riston poismenon jälkeisinä viikkoina. Löysin kirjasta toisen vasaran iskuihin liittyvän kohdan: ”Jumalan rakkaus näkyy parhaiten Jeesuksen Kristuksen nauloissa. Ne naulat puhuvat rakkaudesta. Eivät Jeesusta pitäneet ristillä naulat, vaan rakkaus.” Tällaista ristin evankeliumia Risto julisti koko kutsumuksensa ajan. Hänen julistuksensa oli Kristus-keskeistä niin kuin hänen kirjansakin.

Nyt on aika kiittää Riston palvelustyöstä ja todistuksesta. Muutamat meistä kiittävät myös yhteisistä vuosista Israelin-työssä.

Heikki Nurminen