Köyhät strategian keskiössä

Kari Latvus, Sakari Häkkinen, Hanne von Weissenberg:
Köyhien Raamattu, Kirjapaja 2010

Köyhien Raamattu (latinaksi Biblia pauperum) oli keskiajalla köyhille, lukutaidottomille ihmisille tarkoitettu kokoelma raamatullisia kuvia. Tällaiset "Raamatut" olivat yleisiä keskiajalla. Ne tehtiin yleensä puupiirrospainotekniikalla. Samaa nimitystä käytettiin myös keskiaikaisten kirkkojen seinien Raamatun kertomuksia esittävistä kalkkimaalauksista.

Nyt ovat eturivin raamatuntutkijamme ottaneet kirjansa otsikoksi saman nimen. Kirja ei ole tässä tapauksessa sarjakuvaraamattu lukemiseen laiskoille eikä tieteelliseen meriittiin tähtäävää oppineisuuden osoitusta, vaan julistusta, joka etsii tämän ajan köyhiä ja vaatii heille oikeudenmukaisuutta ja laupeutta. Kirjoittajat eivät ota oikeudenmukaisuutta kohteekseen vain sen takia, ettei ehkä kukaan muu ole vielä ehtinyt tästä näkökulmasta tutkia Raamattua. Tutkijoiden mielestä Jumala on oikeudenmukaisuuden ylin puolustaja. Jumala ei välitä ihmisten puolueista eikä uskonnoista; hän katsoo vain oikeudenmukaisuuden toteutumista. Jumala on sorrettujen, köyhien, orpojen, leskien, sairaiden ja vammaisten Jumala. Jaloa eettistä toimintaa ei jätetä ihan täysin vaille yhteyttä uskonnolliseen ja hengelliseen alkuperään, mutta oikean hengellisyyden mittapuuna on kuitenkin se, kuinka uskonharjoitus koituu hädänalaisten hyväksi.

Kirjassa käydään läpi sellaisia Raamatun pyhiä tekstejä, jotka edustavat näkökulmia ja kannanottoja köyhyyteen. Yliopistonlehtori, TT, dosentti Kari Latvus oli löytänyt sellaisen englanninkielisen Raamatun (Poverty and Justice Bible), jossa köyhyyteen ja oikeudenmukaisuuteen liittyvät tekstit on yliviivattu oranssilla värillä. Esiteltävässä teoksessa käydään läpi näitä tekstejä selostaen niiden todennäköistä alkuperäistä syntyhistoriaa ja käyttötarkoitusta tehden nykyaikaisia sovelluksia kuin parhaissa saarnoissa. Raamatunselitykseen yhdistyy siis kristillisen uskon syvimmästä vakaumuksesta nouseva julistus. Teos sisältää tasapuolisen runsaasti sekä uus- että vanhatestamentillisia tekstinkohtia. Ihan kaikista Raamatun kirjoista ei ole sitaatteja, mutta mukaan on mahdutettu myös joitakin kohtia, kuten Saarnaajan kirja, joka ei pyri vallitsevien olojen muuttamiseen, vaan tyytyy kyynisesti olosuhteisiin. Köyhyyden näkökulmaan Raamattu ei siis anna yhdenmukaista kuvaa. Joissakin Raamatun kirjoissa julistus on purevan väkevää. Vanhan testamentin profeetoista parhaimpina esimerkkeinä mainittakoon Aamos ja Jesaja. Uuden testamentin historiassa ehtii tilanne muuttua jo useaan kertaan ennen kuin päästään Jeesuksen julistuksesta ja toiminnasta evankeliumien syntyaikojen historiaan ja toimintaympäristöön. Kirja sisältää monia Raamatun saarnaperikooppeja, joten papit vaviskoot, etteivät vain astu saarnatuoliin lukematta näiden etevien tutkijoiden kommentteja. Ei siinä mielessä, että tutkijoiden kanssa pitäisi aina olla yhtä mieltä, mutta että on tietämätön siitä, missä mennään, se on anteeksiantamatonta. Minun olisi otettava uuteen tarkasteluun varsinkin lesken rovosta tekemäni ”erinomainen” saarna. Pitää kyseenalaistaa oikea ymmärtämykseni koko asiasta. Älköön kukaan kuitenkaan luulko, että kirja tekijöiden ovela tarkoitus olisi vain etsiä uusia raflaavia näkemyksiä herättääkseen huomiota!

Kirjan kirjoittajista Lappeenrannan oma poika, jonka kuopiolaiset ovat nyt omineet, hiippakuntadekaani, TT Sakari Häkkinen hyödyntää eniten ulkomaanmatkojensa antia. Hän on haastatellut köyhiä Tansaniassa ja Palestiinassa ja kerjäläistä Roomassa. Eksoottisten safarien sijasta Häkkinen on istunut köyhien piiriin ja ammentanut uusia, oikeiden köyhien näkökulmia tarkasteltaviin Pyhä kirjan teksteihin. Köyhiä on kahta sorttia, absoluuttisessa ja suhteellisessa köyhyydessä eläviä. Etelä-Aasiasta ja Saharan eteläpuoleisesta Afrikasta löytyy ensin mainittuja, joiden ansiotaso jää alle kahden ja puolen US dollarin päivässä. Heitä on maapallollamme vaatimattomasti kolme miljardia. henkeä. Suhteellisessa köyhyydessä asuvia on teollisuusmaissa, kuten Suomessa. He eivät kuole nälkään eivätkä aliravitsemukseen, mutta elävät taloutensa suhteen ”veitsi kurkulla”, varsinkin jos työttömyys, sairaus tai ylivelkaantuminen on päässyt yllättämään. Tuloerot ovat Suomessa revähtäneet kasvuun; tässä asiassa Suomi saa kyseenalaisen kunnian olla tilaston kärjessä.

Suomen Lähetysseura (muiden järjestöjen suunnitelmiin en ole ehtinyt perehtyä) on mielestäni ollut ajan hermolla uudistaessaan strategiaansa, jota viimeksi olen pariin otteeseen tiiraillut ulkomaantyön johtajan, Rolf Steffansonin, Power Point -kalvoilta. SLS:n työ perustuu Jeesuksen ohjelmajulistukseen Nasaretin synagogassa. Tälle raportointišabluunalle rakentuu myös SLS:n vuosikirja. Ei enää tutkitakaan, mihin kaikkiin maihin sitä on lähdetty zombailemaan, vaan miten tehty noudattaa Seuran strategiaa.

Kolmas kirjoittaja, Suomen akatemian tutkijatohtori, TT Hanne von Weissenberg ei tuo teokseen erityistä naisnäkökulmaa, vaan sen saman yleisinhimillisen hädän, joka on hänen kollegojensakin huolena. Nämä kolme länsimaiden viisasta tietäjää eivät tuo lahjoja Jeesukselle. He kääntävät katseensa meihin, näemmekö Jeesuksen maailman köyhissä ja hätää kärsivissä; viemmekö Jeesukselle tarkoitetun lahjan heille ja heidän kauttaan Herrallemme?

Ilpo Perttilä