Mauri Vihko: Pappi polkimilla.

Pyörällä ajava rovasti

Mauri Vihko: Pappi polkimilla. Polkupyörällä Espoosta Espanjaan.

Suomen Lähetysseura 2023. 159 s.

Lähetystyötä voi tehdä monin tavoin. Tärkeintä on toimia lähettäjänä, jos ei varsinaista lähtemistä lasketa. Lähettäjän tehtävä on esirukous, lähetystietouden levittäminen ja taloudellinen tuki. Kirkon ulkomaalaistyön johtaja rovasti Mauri Vihko päätti yhdistää vapaa-ajanviettonsa hyötytarkoitukseen, kerätä rahaa lähetystyölle pyöräretkestään kirjoittamiensa blogien kautta. Polkupyöräturismiin sisältyy vahva viesti ilmastonmuutoksen tarpeellisuudesta. Moni ajattelee, ettei yksi ihminen voi paljon asialle tehdä. Eipä tietenkään, mutta jos tarpeeksi moni päättää tehdä jotain, niin sillä on jo vaikutusta. Sama pätee myös lähetystyön taloudelliseen tukemiseen. Yhden ihmisen ropo ei paljon auta, mutta pienistä puroista syntyy suuri virta. Polkupyörämatkan rahallinen tuotto oli runsaat 4 000 euroa. Se ei ole suuri verrattuna niihin kustannuksiin, mitä matkasta koituu, jos lasketaan ruokaan ja majoitukseen liittyvät kulut ja paluulento. Mutta jos polkupyöräretkestä ei olisi tehty keräyskampanjaa Tansanian metsän istutuksen hyväksi, tuokin summa olisi jäänyt keräämättä. Millä tavalla metsän istutus sitten on lähetystyötä, voi aina kysyä. No, se on sitä kokonaisvaltaista lähetystyötä, missä ihmisen ruumiillisia ja hengellisiä tarpeita ei erotella, vaan kaikki ihmisten hyväksi tehty työ on Jumalan valtakunnan työtä. Afrikassa metsien istutus on elinolosuhteiden mahdollistamista ihmisten perinteisillä asuinalueilla, ettei heidän tarvitsisi lähteä etsimään elämisen mahdollisuuksia siirtolaisina ja pakolaisina toisiin maihin, joihin pääsy voi tarkoittaa rajojen ylittämisen vaikeutta.

Rovastin kohdalla matka merkitsi seikkailunhalun tyydyttämistä ja omien rajojen ja kestävyyden koettelemista. Hengen miehellä oli myös ajatus pyhiinvaelluksesta, mikä ei tässä tapauksessa tarkoittanut pyhimyksen haudalle suuntautunutta syntien sovituksen hyvitystyötä, vaan jokapyhäistä lepopäivän viettämistä ja osallistumista messuun sillä paikkakunnalla, mihin taukopaikka osui. Ja Euroopassa on kirkko joka kylässä. Mitä etelämmäs mennään, sitä varmemmin kirkot ovat auki. Kaikki majapaikan vieressä olevat kirkot eivät olleet katolisia, mutta luonnollisesti valtakulttuurin uskonto oli useimmiten vierailun kohteena. Mauri otti tavakseen osallistua myös katoliseen ehtoollisenviettoon, vaikkei kirkoillamme olekaan sopimusta opillisesta yhteisymmärryksestä. Vierailija katsoi oikeudekseen noudattaa katolilaisten omaa ohjetta, jonka mukaan on luvallista käydä ”vieraassa pöydässä”, jos ei ole mahdollisuutta sakramentin viettoon omiensa joukossa. Minullekin on tullut tavaksi osallistua katoliseen ehtoolliseen silloin, kun joka tapauksessa osallistun messuun. Enkä itse koe ristiriitaa katolilaisen ehtoolliskäsityksen kanssa, koskapa kirkkomme käsityksen mukaan otamme ehtoollisessa vastaan Kristuksen ruumiin ja veren emmekä tulkitse asiaa vertauskuvallisesti, kuten reformoidussa ehtoollispöydässä ymmärretään. Yritin joskus noudattaa rippikoululaisillekin opettamaani tapaa, että voi pyytää vain siunausta panemalla oikean kätensä vasemmalle olalleen. Katoliselle papille tämä viesti ei mennyt perille. Se puute katolisessa ehtoollisessa on, että ehtoollisvieras saa vain leivän, ei viiniä. Mauri kävi matkallaan myös helluntailaisyhteisön jumalanpalveluksessa, mutta jätti siellä ehtoollisen väliin. Siellä jaettiin kyllä viini, vaan ei leipää! Sitä paitsi vieraskielinen saarna ei ollut loppunut vielä 40 minuutin kohdalla alkamisestaan. Kannatti tässäkin jumalanpalveluksessa silti käydä, niin näki, millaisia kristillisiä tapoja eri kirkoissa onkaan. Työtä ekumenian saralla tulee riittämään.

Lukijalle pyörämatkan kuvaus on seikkailu, johon saa tutustua turvallisesti kotisohvalta käsin. Mauri oli suunnitellut matkansa hyvin perusteellisesti. Jäi vähemmän jännitettävää matkan ajaksi. Pyörätiet oli etsitty etukäteen ja majoitusvaraukset tehty. Pyörä oli huollettu ja pyöräilytarvikkeet otettu matkavarusteiksi. Netin puhelinapplikaatioita tarvitaan vielä matkan varrella, joten ilman kännykkää mikään ei toimi. Eikä kännykkäkään aina välttämättä toimi. Varavirtalähteen voi ottaa matkaan, jottei homma siihen kaadu, mutta Keski-Euroopassakaan ei kuuluvuus toimi joka paikassa. Paikoin liikennettä on pyöräteillä vähän, ei edes siellä missä on autoliikennettä, mutta autoliikenteen seassa pyöräilijän kypärässä olevalla takavalolla on merkitystä. Autoliikenteen aiheuttamaa tapaturmaa ei matkalla sattunut, mutta kerran vauhti sattui olemaan alamäessä liian kova, vaikka pyöräilijä oli etukäteen nimenomaisesti varonut irtosoraa. Onneksi tapahtumasta selvittiin naarmuilla, ruhjeilla ja kivuilla, jotka aika parantaa. Pyöräilijällä oli toki haavoja hoitavia salvoja mukana jo ihan ennalta ehkäisevinä hiertymävoiteina. Kerran matkalla iski varas, joka vei pyörän tarvikelaukun. Varkaalle hyöty oli pieni, mutta matkailijalle vahinko suuri, sillä pyöräkorjaamoja ei löydy joka nurkasta.

Maurille pelkkä matkakin oli matkan tarkoitus. Oppi tapaamaan erilaisia ihmisiä ja tutustumaan toisiin kulttuureihin. Luojan luoma luonto on ihmeellinen pelkästään Euroopan rajojen sisällä puhumattakaan sen ulkopuolella. Pyörällä ehtii paremmin tutustua luontoon ja nähtävyyksiin kuin nopeilla kulkuneuvoilla liikkuessa. Tästä ilosta täytyy kuitenkin maksaa, sillä välillä näkymät ovat aika yksitoikkoisia ja tuuli puskee vastaan. Sade kastelee kulkijan. Ilmastonmuutosta vastaan taisteleva voi havaita hyvin, kuinka Eurooppa taistelee puhtaan energian tuottamisen puolesta. Tuulimyllyjä on satamäärin ja aurinkopaneeleja kilometrikaupalla. Mitähän varten se espanjalainen Cervantes taisteli tuulimyllyjä vastaan? Vastaus on: Hän taisteli toivotonta taistelua kuviteltuja vastustajia vastaan. Putinkin taistelee kuviteltuja vastustajia vastaan. Nykyiset cervantesit taistelevat tuulimyllyjen puolesta. Pyörällä ajavan rovastin mielessä näyttää usein käyvän Venäjän itsevaltias, joka oman ja imperiuminsa vallan levittämiseksi yrittää saada koko maailman sotatilaan. Pyörällä liikkuessa voi yrittää parantaa maailmaa ainakin omassa mielessään.

Matkan päämäärä on Espanjan aurinkoranta, Costa del Sol, jossa on merkittävä suomalaisyhteisö, osa vakituisina asukkaina, osa Suomen talvea pakeneviä matkailijoita, yhteensä 30 000 henkeä. Fuengirolassa toimii myös suomalainen seurakunta, joka on Espanjaan rekisteröity uskonnollinen yhdistys. Seurakunnan kaksi ympärivuotista pappia ja osa-aikainen talvikanttori ovat Maurin johtaman Kirkkohallituksen suomalaistyön yksikön palveluksessa. Lomatkan kohde liittyy olennaisesti rovastin omaan työhön.

63-vuotiaalle retki oli oman kestokyvyn testaus. Tällaista matkaa ei ehkä tule enää uusittua. Ikä alkaa painaa. Matkablogien kautta laaja ystäväpiiri on päässyt seuraamaan matkan kulkua reaaliajassa. Muille asiasta kiinnostuneille Suomen Lähetysseuran julkaisema kirja toimii kevyenä talvilukemisena ja muistutuksena: Äläkä unohda lähetystyötä!

Ilpo Perttilä