Olli Pitkänen: Lumi ja savanni

Globaali tien rakentaja 

Olli Pitkänen: Lumi ja savanni. Kuiskauksia maailman kujilta. Suomen Lähetysseura 2022. 301 s. 

Lähetystyö on saanut aikojen saatossa monenlaisia muotoja. Monen suomalaisen mielikuvana lähetystyöstä lienee käännyttäminen pakolla tai suostuttelemalla perinteisten uskontojen harjoittajia kristilliseen uskoon. Voihan sellaistakin toki olla, mutta ei ainakaan Olli Pitkäsen harjoittamassa työssä. Hänelle kristinusko on voimaannuttava tekijä, mikä motivoi lähimmäisten auttamiseen ja maailman parantamiseen. Lähetystyö on kehitysyhteistyötä. Varsinaisen evankeliumin levittämisen toteuttavat siihen tehtävään koulutetut paikallisten kirkkojen jäsenet, jotka hallitsevat oman maansa kielen ja kulttuurin. Kouluttamisessakin tarvitaan lähetysjärjestöjen ja toisten kirkkojen apua, mutta varsinainen evankeliumin julistus tapahtuu kotoperäisten ihmisten asiantuntemuksella. Ulkomainen hapatus suodattuu paikallisten kirkkojen edustajien kautta, jotka kontekstualisoivat julistuksen omaan kulttuuriinsa sopivaksi. 

Julistustyö ei ole Ollin alaa, vaikka kykyä ja tahtoa varmaan riittäisi. Hänelle usko on ennen kaikkea motiivi toimia hätää kärsivien auttamiseksi, ja hätäähän maailmassa riittää. Auttamistyön kanavina toimivat kansalaisjärjestöt, joilla on tiivis yhteistyö sekä paikallisten toimijoiden että kansainvälisten järjestöjen kanssa. Suomen valtio on myös myöntänyt tukea kansalaisjärjestöjen kehitysyhteistyöhön. Valtio on tietysti pääosin omatoiminen kehitysavun toteuttaja, joka toimii yhteistyössä niiden valtioiden kanssa, joita halutaan tukea. Valtiota on usein moitittu siitä, että sen tekemä kehitysyhteistyö on tehotonta ja se ajaa samalla omaa etuaan kahdenvälisten kauppasuhteiden muodossa; osan varoista pelätään valuvan korruptioon. Virheitä on varmasti tapahtunut, mutta syyttävän osapuolen taka-ajatuksena lienee kielteinen suhtautuminen kotimaisten varojen tuhlaamiseen ulkomaille. Kansalaisjärjestöjen kehitysyhteistyössä on epäilyttänyt toiminnan aatteellinen tausta, jonka pelätään kytkevän avustustyön ideologiseen vaikuttamiseen. Lähetystyön pelätään tuhoavan paikallista kulttuuria ja kytkevän avunsaannin uskonnolliseen vaikuttamiseen. 

Tähän Ollin kertomus antaa selkeän vastauksen. Lähetyksen kehitysyhteistyö on pyyteetöntä ja laskelmoimatonta auttamista, missä avun vastaanottajien hätätila on auttamisen ainoa motiivi. Kun auttamisverkkoina toimivat paikalliset kristilliset yhteisöt, se tarkoittaa vain valmista paikallista verkostoa, jonka välityksellä toimiessa ei tarvitse pystyttää uusia verkostoja. Monissa maissa, joissa kristilliset kirkot ovat pieniä vähemmistöjä, niiden toiminta on kuitenkin kirkon jäsenmäärää huomattavasti merkittävämpi. 

Olli Pitkänen on koulutukseltaan kartoittaja sekä tie ja vesirakennuksen rakennusmestari. Omaa koulutustaan vastaavassa työssä hän on ollut tietysti kotimaassa, mutta myös kehitysyhteistyössä Lähetyksen Kehitysavun (LKA) kautta Tansaniassa vuosina 1989-1999 ja Salomonsaarilla paikallisen ministeriön asiantuntijana vuosina 2011-2012. Pakolaistyössä Olli oli Ruandassa LKA:n kansainvälisen kattojärjestön Fida Internationalin palveluksessa 1990-luvulla. Pakolaisille rakennettiin leirejä ja niihin kouluja. Pakolaisongelman oli synnyttänyt Ruandan kansanmurha vuonna 1994. Kansanmurhaa voi pitää sisällissodan seurauksena. Myanmarissa Olli ehti olla sekä Fidan että Suomen Lähetysseuran palveluksessa tämän vuosituhannen puolella. Pakolaisuus on tullut Ollille tutuksi jo omassa kodissaan, sillä äiti oli Suojärven evakkoja, joka sai kokea olevansa ”ryssä” paetessaan omaan maahansa Neuvostoliitosta tullutta hyökkäystä. Kirjoittaja toteaakin nimimerkillä ”Stensvikin ajattelija” olevansa ”oman elämänsä pakolainen”. Thaimaassa on arviolta 90 000 Myanmarin pakolaista. Pakolaisongelma pahentui vuoden 2021 alussa Myanmarin sotilasvallankaappauksen johdosta. Maa on sen jäljiltä sekasortoisessa tilassa. Pakolaisongelma on ollut myös Jordaniassa, jonne sotaa pakenivat syyrialaiset. Pitkänen toimi Kirkon Ulkomaanavun palveluksessa ja tapasi muun muassa pakolaisleiriin tutustumassa ollaan presidentti Tarja Halosen. Kongon pakolaisongelman aiheutti maassa riehunut sisällissota. Venäläinen ase nimeltä Kalašnikov tuli tutuksi kongolaisille. Kongossa vallitsi sotatilan johdosta myös nälkä. Fida oli avustustyössä Kongossa. Nälkää ei Afrikassa aiheuta vain sota, vaan myös kuivuus, jonka aiheuttajana on paheneva ilmastokriisi. Eteläisessä Afrikassa 45 miljoonaa ihmistä kärsii ruoan puutteesta 13 maan alueella. 

1996 alkaen Olli oli Fidan palveluksessa Kiinan Xinjianin maakunnassa tarkoituksena parantaa vesihuoltoa ja ennalta ehkäisevää terveydenhuoltoa. Xinjianissa asuu arviolta 12 miljoonaa uiguuria. He ovat muslimivähemmistö, jolla on oma kielensä ja kulttuurinsa. Kiinan tarkoituksena on kuitenkin tuhota vähemmistökulttuuri. Kiinaa on syytetty kansanmurhasta ja rikoksista ihmisyyttä vastaan. Syynä on pakkosterilisoinnit ja lasten erottaminen vanhemmistaan. Kiinalla on yli 380 ”uudelleenkoulutuskeskusta”. Moskeijoiden tuhoaminen kuuluu paikallisen kulttuurin pois juurittamiseen. 

Ukrainassa Olli vieraili arvioimassa suomalaisen Elämä ja Valo – järjestön projektia vähemmistönä elävien romanien parissa vuonna 2015, siis aikana ennen Ukrainan sotaa. Romanien syrjintä ja ihmisoikeuksien polkeminen oli yleistä. Kaikki alueen romanit elävät käytännössä köyhyysrajan alapuolella. Heitä sorretaan heidän etnisen taustansa takia. Luku- ja kirjoitustaidottomuus oli vuonna 2015 70-80 %. 40 000 Ukrainan romania on lähtenyt sotaa karkuun naapurimaihin Ukrainan sodan syttymisen jälkeen. 

Kirjan kansikuva on Kosovosta. Samana päivänä kun Kosovo julistautui itsenäiseksi vuonna 2008, pääkaupunki Pristinaan pystytettiin The Newborn muistomerkki, johon Olli kävi laittamassa nimensä. Martti Ahtisaari toimi YK:n pääsihteerin erityisedustajana neuvotteluissa Kosovon asemasta. Olli vieraili maassa Fida-kollegansa kanssa tutustumassa Kosovon evankeliseen kirkkoon.  

Kaikkia maita, joissa Olli on työskennellyt yhteensä kolmenkymmenen vuoden ajan, ei ole vielä tullut mainituksi, eikä kaikkia järjestötahoja, joita hän on palvellut.Hyvin mielenkiintoisia ovat matkakertomukset Koulumbiasta, Palestiinasta (nimenomaan Gazasta), Intiasta, Kambodžasta, Thaimaasta, Pohjois-Koreasta, Pakistanista ja Papua-Uusi-guineasta.

Sanoisinpa, että tämä on hyvin epätavallinen kuvaus lähetystyöntekijän elämästä. Yhteistä tämän työn tekijöille on motiivi toimia Kristuksen lähettiläinä. Tarkoituksena on rakentaa rauhaa ja hyvinvointia maailmaan. Populismi haastaa nykyään lännessä auttamistoiminnan. Näyttää välillä silti, että länsi tukahduttaa oman kehityksensä rakentamalla keskinäistä kauppasotaa. Nollasummapelissä on vain häviäjiä. Oikeudenmukaisempi maailma syntyy vain keskinäisellä solidaarisuudella ja auttamisen halulla.