Päiväkummun alkuhistoriaa

(Keskustelusta muistiin pannut Pertti Huttunen)

Istuimme senioripäivien iltateellä Päiväkummun ruokasalissa tiistaina 2.9.2008 ”Stade” Taisto Sarisen kanssa, jolloin hän muisteli keskuksen alkuvaiheita.

Pari vuotta oli Perniön Tapiolassa Irja Kilpeläisen perheen tilalla pidetty lähetysleirejä, rippikoululeirikin. Hertta Mukula-Saarinen oli kesällä 1955 avioitunut edellisenä vuonna Lounais-Afrikassa leskeksi jääneen Staden kanssa. Perniössä ei kuitenkaan ollut mahdollisuutta jatkaa useammasta syystä, ja Lähetysseura oli etsimässä sopivaa paikkaa leirien ja muun kurssitoiminnan kasvaviin tarpeisiin.

Längelmäen seurakunta oli siinä määrin pienentynyt, että kappalaisen virka oli lakkautuspalkalla, ja viranhaltija saanut kirkkoherran paikan. Ruustinna oli lukenut kevättalvella 1956 Lähetyssanomien ilmoituksen ja ottanut yhteyttä. Lähetysjohtaja Olavi Vuorela oli kielimatkalla Englannissa ja hänen sijaisensa Toivo Saarilahti oli päätöksenteossa ymmärrettävästi varovainen. Stade tuli viipymättä katsomaan paikkaa, rannoiltaan pusikoitunutta ja muunkin ehostamisen tarpeessa olevaa. Eräslahden seisakkeella pysähtyi ”Lättähattu”, mikä hyvä liikenneyhteys sekin puolsi läheisen maantien lisäksi paikan sopivuutta.

Lempäälän SLS:n johtokuntaan kuulunut talousjohtaja totesi Stadelle, että tee vain kaupat! Oriveteläinen rakennusmestari oli jo tehnyt tarjouksen yli kahden hehtaarin tilasta. Längelmäen kirkkovaltuusto siirsi päätöstään Seuran ostovalmistelujen mahdollistamiseksi. Kesän 1956 Lahden lähetysjuhlilta kävi paikkaa katsomassa ainakin Matti Peltola ja Liisa Uotila.

Näin kaikki asianomaiset päätökset oli saatu tehtyä ja syksyllä 1956 vietettiin ensimmäisiä miestenpäiviä, joilla jo rantojen pöheiköt raivattiin ja kiinteistön tarvittava hoito aloitettiin. Riihi oli paikallaan hieman kauempana tontin laidassa ja muutettiin ajallaan kirkoksi.

Stade ei ollut ensimmäinen talossa kävijä. 40-luvun lopulla oli Alpo Hukka kotimaan lomallaan  kutsuttu lähetysjuhlaa pitämään Längelmäen seurakuntaan. Hän tuli sunnuntaina aamuneljältä Länkipohjan asemalle ja otti junasta polkupyöränsä ja ajoi Päiväkumpuun. Talon väki vielä nukkui, joten Alpo meni saunaan, kävi uimassakin, ja odottelin talonväen heräämistä. Aamiaisen jälkeen mentiin veneellä Längelmäen kirkkoon ja pidettiin lähetysjuhlat.